Linkki Raamattuun:

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

Puhumme elämän Sanasta:

1 Joh. 1: 1. - 4.

1. Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet,
mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja
julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -
3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme,
että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme;
ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
4. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.

JA KUN HELLUNTAIPÄIVÄ OLI TULLUT

"Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan kuin Pyhä Henki heille puhuttavaksi antoi."  Ap.t. 2: 1.- 4.

Tämä helluntaipäivä - josta Raamattu kertoo apostolien tekojen toisessa luvussa - muodostui hyvin merkittäväksi Jeesuksen opetuslasten, Jumalan kansan ja koko maailman historiassa. Voidaksemme paremmin ymmärtää juuri tämän helluntaipäivän merkitystä ja -tapahtumia sekä myöhempää vaikutusta, niin meidän on mentävä tutustumaan näiden tapahtumien aivan alkulähteille.

Pappisvaltakunta ja pyhä kansa

Israelilaisten lähdettyä Egyptistä kohti luvattua maata, he tulevat Siinain erämaahan, jossa leiriytyvät vuoren kohdalle. Mooses, heidän johtajansa nousee Jumalan tykö, ja Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi:

"Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: `Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja, sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa,`sano nämä sanat israelilaisille." 2 Moos. 19: 3. - 6.

Saatuaan Herralta nämä sanat tuli Mooses takaisin ja ilmoitti ne kansalle. Kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme." Tässä Jumalan ja Israelin kansan välisessä vuoropuhelussa välittäjänä toimi Mooses, joka vei kansan vastauksen Herralle ja vastaavasti välitti Herran sanan kansalle.   Herra sanoi Moosekselle tulevansa hänen tykönsä paksussa pilvessä, että kansa kuulisi Herran puhuvan hänen kanssaan ja uskoisi Moosesta. Tämän jälkeen Herra sanoi Moosekselle: "Mene kansan luo ja pyhitä heidät tänä päivänä ja huomenna, ja peskööt he vaatteensa. Ja olkoot valmiit kolmanneksi päiväksi; sillä kolmantena päivänä Herra astuu koko kansan nähden alas Siinain vuorelle."  2 Moos. 19: 10.11.

Mooses astui alas vuorelta kansan luo; ja hän pyhitti kansan, ja he pesivät vaatteensa. 2 Moos. 19:14. Myös muita pyhittämiseen liittyviä ohjeita Mooses antoi kansalle, ennen kuin kansa oli valmis tulemaan Jumalaa vastaan vuoren juurelle.

Näin Jumala oli valinnut koko maan kansojen joukosta pienen ja vähälukuisen Israelin kansan, josta hän  tahtoi tehdä itselleen pyhitetyn pappisvaltakunnan maan päälle.

Lain antaminen - kansan pääjuhlat

Siinain vuorella Herra antoi Moosekselle kymmenen käskyä, lain ja oikeudet kaikkine säädöksineen kansan noudatettavaksi, turvaamaan järjestystä sekä kansalaisten henkeä ja omaisuutta. Niiden noudattamiseen sisältyi myös varoituksia, kehoituksia ja lupauksia sekä Jumalan kunniaksi kolme kertaa vuodessa vietettävät kansan pääjuhlat. Niitä olivat happamattoman leivän juhla, eli pääsiäinen, leikkuujuhla silloin kun leikattiin uutinen viljasta ja korjuujuhla vuoden lopussa.  2 Moos. 23:14. - 17.

Leikkuujuhlaa sanottiin myös uutisen päiväksi ja viikkojuhlaksi.  Nimitys "viikkojuhla" johtuu siitä, että sitä juhlittiin seitsemän viikkoa pääsiäisen jälkeen. Helluntaita merkitsevä Kreikan sana on pentecoste, joka merkitsee; viideskymmenes (50. päivä pääsiäisestä). Tämä juhla oli kiitosjuhla, jolloin ihmisten piti osoittaa kiitollisuuttaan tuomalla lahjoja Jumalalle. Silloin tuotiin esiin sadon uutiset kahden kakun muodossa (heilutusuhrileipä), jotka olivat leivottu vuoden ensi sadosta; siitä nimi "uutisen päivä". Heilutusuhrileivän lisäksi piti uhrata ylimääräinen polttouhri siihen kuuluvine ruoka- ja juomauhrineen sekä synti- ja kiitosuhri. Samana päivänä oli pidettävä pyhä kokous, jolloin ei saanut toimittaa arkiaskareita. Myöhemmin vietettiin juhlaa kiitokseksi lain antamisesta Siinailla.

Ap.t:n 2. luvussa mainittu helluntaipäivä on juuri edellä mainittu viikkojuhlapäivä, joka on 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Jeesus Jumalan Poikana ja Jumalan uhrikaritsana oli teurastettu ristillä juuri tuota helluntaipäivää edeltäneenä pääsiäisenä. Kärsimisensä ja ylösnousemuksensa jälkeen hän, apostoli Luukkaan mukaan moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen apostoleille neljänkymmenen päivän aikana, puhuen  heille Jumalan valtakunnasta. Apt. 1:4.5. Luukas kirjoittaa: Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." Kun Jeesus oli otettu ylös taivaaseen, niin siitä kymmenen päivän päästä oleva helluntaipäivä oli oleva se päivä, jolloin koolla olevat apostolit ja opetuslapset kastettiin Pyhällä Hengellä. Tässä toteutui profeetta Jooelin kautta annettu Jumalan lupaus Hengen vuodattamisesta ja jonka myös Herra Jeesus oli vahvistanut toteutuvan. Myös profeetta Jeremia puhuu pääsiäisen ja helluntain tapahtumista, kun hän puhuu uudesta liitosta ja lain antamisesta, Jer. 31:33. "Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."

Uusi liitto - uusi pappeus

Kun Jeesus ennen kärsimystään ja kuolemaansa asetti ehtoollisen, otti maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan." Luuk 22:20.

Uusi liitto, vihittynä voimaan Jeesuksen veressä ja Hengen vuodatus uudisti myös pappeuden ja Jumalanpalveluksen, joten apostoli Paavali voi kirjoittaa näin: "Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.  2 Kor. 3:3.   "Että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella."  1 Tess. 1:5.

Apostoli Pietari kirjoittaa pappeudesta: "Mutta te olette `valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja`, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ette olleet kansa`, mutta nyt olette Jumalan kansa..." 1 Piet.2:9.10. RL.

JUMALA JA HÄNEN VALTAKUNTANSA SALAISUUS

Profeetta Jesaja sanoo 45:15.

”Totisesti, sinä olet salattu Jumala,

sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.

” 5 Moos. 29:29. sanotaan:
”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän
Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu,
se on meitä ja meidän lapsiamme varten
ikuisesti, että me pitäisimme kaikki
tämän lain sanat.”

Jumala, vaikka onkin salattu Jumala,
ei hän ole kuitenkaan ollut antamatta
todistusta itsestään menneiden
sukupolvien aikana. Hänen näkymätön
olemuksensa, hänen iankaikkinen voi-
mansa ja jumalallisuutensa, ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä –
kirjoittaa apostoli Paavali kirjeessään
roomalaisille. Jumalan luomisteot puhuvat
Jumalan olemuksesta, mutta hän haluaa
antaa ihmiselle vielä enemmän, hän haluaa,
että me tuntisimme hänet, kukin ihminen
henkilökohtaisesti. Israelin Jumala on myös
pakanainkin Jumala – ja Vapahtaja!

Hänellä on ikuisista ajoista lähtien
ollut Kristuksessa salainen suunnitelma
ihmistä varten, josta apostoli Paavali kirjoittaa,
Ef.3:8.-12.:
”Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle,
on annettu tämä armo: julistaa pakanoille
evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta
rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi,
mitä on sen salaisuuden taloudenhoito,
joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä
Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan
moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt
tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon
sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti,
jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme, jossa meillä,
uskon kautta häneen, on uskallus ja
luottavainen pääsy Jumalan tykö.” RL.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

JUMALA PUHUU POIKANSA KAUTTA

Kirjeessä Hebrealaisille luvussa 1, jakeissa 1-2 sanotaan: ”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”
Jumala on kautta aikain puhunut ihmisille valitsemiensa profeettojen kautta.
Näinä viimeisinä päivinä - niin kuin myös apostoli sanoo; ”joille maailmanaikojen loppukausi on tullut” – Jumala puhuu meille Poikansa kautta. Jeesus Kristus Jumalan Poikana on kaiken perillinen ja hän on myös se suuri profeetta, josta Herra puhui Moosekselle, 5 Moos. 18: 18,19: ”Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.”

JEESUS, JUMALAN HERÄTTÄMÄ PROFEETTA, PUHUU

Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”. Matt. 13: 34,35.
Jeesus, Jumalan Poika puhuu ja tuo esiin sellaisia asioita, jotka ovat olleet salassa ihmisiltä maailman perustamisesta asti. Nämä salaisuudet eivät kuitenkaan kaikille avaudu eivätkä tule ilmi ja syy siihen ilmoitetaan, Matt. 13:15: ”Sillä paatunut on tämän kansan sydän ja korvillaan he työläästi kuulevat ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” On siis kysymys sydämen paatumuksesta, joka estää kuulemasta, näkemästä ja ymmärtämästä Jumalan valtakunnan salaisuuksia ja siten pääsemästä niistä osallisiksi.
Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät aina uskoneet, niinpä Jeesus kysyi: ”Onko teidän sydämenne paatunut?”

JEESUS SELITTÄÄ OPETUSLAPSILLEEN VERTAUKSET

Matt. luvussa 13 Jeesus puhuu useita vertauksia kansalle ja puheensa lopuksi hän sanoo: ”Jolla on korvat, se kuulkoon.” Ainoastaan opetuslapsilleen Jeesus selitti ja opetti vertausten merkityksen, koska muille se olisi ollut turhaa heidän sydämensä kääntymättömyyden ja paatumuksen tähden.

- Vertaus kylväjästä -

Opetuslapsilleen Jeesus selittää, Matt. 13:18: ”Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, joka kylvettiin tien oheen.”  Tässä tapauksessa sydämen paatumus esti kuulijaa ymmärtämästä Jumalan sanaa ja paha pääsi tulemaan tilalle.
Jakeessa 23 Jeesus opettaa: ”Mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.”  Tässä vertauksessa hyvä maa tarkoitti ihmisen sydäntä, joka on nöyrtynyt parannukseen ja kääntynyt Jumalan puoleen etsimään hänen valtakuntaansa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumalan sana pääsi nöyrtyneessä ja kääntyneessä sydämessä vaikuttamaan ja tuottamaan hyvää hedelmää.

- Vertaus nisusta ja lusteesta sekä elonleikkuusta -

Täällä maailmassa vallitsee kylvön ja niiton laki; eli mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Näin on myös Jumalan valtakunnassa. Jeesus puhuu Matt. 13: 24-30. vertauksen, että Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
Jeesus laski kansanjoukot luotaan, mutta opetuslapset tulivat hänen luokseen ja pyysivät Jeesusta selittämään heille vertauksen pellon lusteesta. Jakeissa 37 - 43 Jeesus selittää sanoen: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele: elonaika on maailman loppu ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niin kuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.” Jeesuksen loppusanat - "Jolla on korvat, se kuulkoon" - saakoon herättää meidät kuulemaan Jumalan Pojan ääntä - opetuslasten tavalla. RL



PELTOMIES, JOKA KYLVI SIEMENEN PELTOONSA

Keväällä peltomies, nykyisin maanviljelijä, tai kuka tahansa vaivaa näkeekin; kyntää, muokkaa ja lannoittaa ja sitten uskossa kylvää siemenen, tai jyvän peltoonsa ja odottaa toivossa, että kylvö onnistuu ja hän saa sitten syksyllä korjata satoa pelloltaan ja pääsee vaivansa hedelmille. Uskoa ja toivoa tarvitaan siis jokapäiväisessä elämässä ja arkisissa asioissa, voidaksemme toimia. Menettäessämme uskon ja toivon tärkeisiin asioihin; tekemisiimme, tulevaisuuteen ja ennen kaikkea Jumalaan, me lamaannumme ja tulemme kykenemättömiksi toimimaan määrätietoisesti. Menettäessämme uskon tulevaisuuteen, alamme ajatella lyhytnäköisesti ja kaikki vaivannäkö tuntuu turhalta. Me tarvitsemme elämässämme tavoitteita ja päämääriä, joita kohti ponnistella ja jos niitä ei ole, niin elämä on kuin tuuliajolla ajelehtimista.

Kaikilla on, tai on ollut elämässään unelmia, tavoitteita ja päämääriä, joiden eteen on halunnut nähdä vaivaa elämässään. Valitettavasti monien kohdalla unelmat ja tavoitteet ovat särkyneet ja jääneet saavuttamatta. Meistä riippumattomat syyt; sairastumiset, onnettomuudet, loukatuksi tuleminen sekä myös meidän väärät valinnat ja epäonnistumiset elämässämme ovat voineet viedä meiltä uskon ja toivon tulevaisuutemme suhteen. Nyt, jos koskaan tarvitsemme ensisijaisesti uskoa ja luottamusta Jumalaan ja hänen sanaansa kohtaan.

Maailma on täynnä monenlaisia uhkakuvia; sodat, epidemiat ja jopa pandemiat, suuret maanjäristykset, tulvat ja monet ennennäkemättömät luonnon katastrofit, nälänhädät, maailman talouden romahtaminen ja siitä seurannut työttömyys ja monenlaiset seuraamukset, nuorten monenlainen pahoinvointi jne.

Kirjeessä Hebrealaisille 11:1. sanotaan: Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy. Jos maanviljelijä alkaisi epäilemään, että jyvissä, joita hän aikoo kylvää, ei olekaan elämää ja lopettaisi siten vaivannäön, niin häneltä ja monilta muiltakin loppuisi leipä - siten myös meidän elämämme tulisi uhatuksi. Samoin me menetämme mahdollisuutemme iankaikkiseen elämään ja tulevaisuuteen, jos me emme usko ja luota Jumalan sanaan, sen eläväksi tekevään voimaan ja katoamattomuuteen, josta Hän itse on sanonut: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Matt. 4:4. Jeesus on sanonut, että elämämme ei riipu rahasta, eikä tavaran paljoudesta, vaikka sitä ylenpalttiseti olisikin. Amerikan pörssin- ja koko maailmantalouden romahtaminen on osoittanutkin sen, ettei epävarmaan rikkauteen kannata toivoansa asettaa.

Psalmintekijä psalmissa 121:1. kysyy: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Jakeessa 2 hän vastaa itse: ”Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.” Psalmintekijä tiesi, mistä apu tulee, kehen voi luottaa ja turvata.

Lähettäessään sanansa maailmaan, Jumala lähetti sen siinä tietoisuudessa, uskossa ja toivossa, että se tekee myös sen, mitä varten hän sen lähetti: Jes. 55:10,11. ”Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.”

Jumala on suuri peltomies, joka on kylvänyt katoamattoman siemenen maailmaan – lähettämällä oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Jeesus sanoi: ”..jos nisun jyvä ei putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” Joh. 12:24. Tässä Jeesus tarkoitti sitä, että hän tulee kuolemaan ristillä maailman elämän puolesta ja tuottaa paljon hedelmää. Niinkuin nisun jyvä pudotessaan maahan ja kuollessaan, tuottaa paljon hedelmää, eli jälleen uusia jyviä, niin Kristuskin kuoltuaan ja ylösnoustuaan jokaiselle, joka hänet vastaanottaa ja uskoo hänen nimeensä, antaa voiman tulla Jumalan lapseksi ja hän saa iankaikkisen elämän lahjaksi.

Apostoli Pietari kirjoittaa Jumalan sanan uudestisynnyttävästä voimasta ja katoamattomuudesta: 1 Piet. 1:23,25. ”Te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu."

Jumala haluaa kylvää katoamattoman sanansa - joka tuli maailmaan lihaksi, ihmiseksi - Jeesuksen Kristuksen meidän sydämiimme, että me uskoisimme häneen ja eläisimme hänen kauttaan.

Joh. 14:1.-4. Jeesus itse rohkaisee uskomaan Jumalaan ja häneen: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte. Tuomas, eikä muutkaan opetuslapset tienneet tietä, joka johtaisi sinne, mihinkä Jeesus oli menossa, eli taivaaseen Isän tykö, niin jakeessa 6 Jeesus osoittaa tien opetuslapsilleen ja meille kaikille sanoen: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani.” 

Uskomalla Jeesukseen, hänen nimeensä ja seuraamalla häntä - pitäen hänen sanansa, me olemme silloin taivaalliseen kotiimme ja iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä – Isän tykö.

Lopuksi 1 Joh. 5:11.-13. ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.” RL.